Uudenmaan Työ ja Koulutus
10.-21.3.2003
Memmi Ojantola

Miksi elää menneisyydessä tai tulevaisuudessa kun on mahdollisuus ottaa kiinni tästäkin hetkestä?

Jos haluaa, että elämä ei muutu, jos tahtoo, että se taatusti pysyy samanlaisena kuin aina ennenkin, kannattaa murehtia menneitä ja huolehtia tulevaisuudesta. Takertua muistoihin ja kuvitelmiin. Mutta jos kaipaa elämäänsä muutosta, on tehtävä jotain ihan muuta: elettävä intensiivisesti, oltava mukana omassa elämässä ja sen kaikissa hetkissä. Täysipainoisesti. On pysähdyttävä huomaamaan, mitä on milloinkin tekemässä ja mitä kulloinkin tapahtuu.

Tässä hetkessä elämisellä ei tarkoiteta jatkuvaa rajattoman onnen ja autuuden tunnetta. Murheiden ja pahan mielen kokeminen on toki sallittua. Mutta niiden kanssa on oltava sopusoinnussa. Elämälle pitäisi sanoa kyllä juuri sellaisenaan kuin se milloinkin on.

Elämässä läsnä oleminen kuulostaa itsestäänselvyydeltä ja helpolta. Joku saattaakin nyt ajatella, että no tiedänhän minä , että olen tässä ja nyt. Että mitä ihmeellistä siinä on? Ja onhan se tottakin; ovathan kaikki tässä hetkessä mukana. Vaan kuinka paljon? Elämä muodostuu sangen helposti harmaaksi massaksi, josta ei erotu mikään yksittäinen tapahtuma. Päivät kuluvat, kuukaudet ja jopa vuodet. Yhtä putkea, ei huomata, mitä ollaan tekemässä tai mitä ympärillä tapahtuu, koska elämässä edetään lähinnä omiin ajatuksiin uppoutuneina.

Kun on kunnolla hereillä ja läsnä, keskittyy täydellisesti siihen, mitä edessä on juuri nyt. Mitä enemmän on tietoinen tekemistään asioista, sitä enemmän niistä saa iloa ja tyydytystä. Jos nauttii siitä, mitä tekee, nauttii myös lopputuloksesta enemmän.

Ja mistä se valtava negatiivisuus tulee?

Vaikka asiat olisivat periaatteessa ihan hyvin, meillä on huono taipumus kiinnittää huomiomme kaikkeen siihen, mistä voi valittaa. Unohdamme hyvän, ja korostamme niitä asioita, jotka ovat mielestämme huonosti. Paljon on kiinni omasta mielialastamme. Vallitseva mieliala pyrkii vahvistamaan itseään, se yrittää saada aikaan pysyvän kierteen – positiivinen positiivisen, negatiivinen negatiivisen. Kun menee hyvin, menee aina vain paremmin. Kun huonosti, yhä huonommin.

Kierre katkeaa vasta kun jokin ulkopuolinen tekijä katkaisee sen. Kun ajatukset saa muualle, mielialakin muuttuu. Jos on päässyt negatiivisesta mielialasta eroon jonkin positiivisen keskeytyksen vuoksi, on syytä varoa, ettei tarraa hetken päästä jälleen niistä negatiivisista asioista kiinni. Ihmisen oma mieli johdattaa helposti takaisin lähtöasetelmaan.

Samanlaiset energiat löytävät toisensa. Jos on aamulla töihin mennessä vihainen, oma kiukku – energia etsii taatusti jonkun tosien yhtä vihaisen ihmisen, jonka kanssa voi ottaa yhteen!

Silloin kun on hyvä olo, ei ole merkitystä, missä on tai minkälainen ilma on. Pienillä vastoinkäymisilläkään ei ole silloin mitään väliä.

Aloita itsestäsi

Kaikkiin konflikteihin tarvitaan kaksi osapuolta. Jos työpaikalla on kollega, joka tuntuu aina hankalalta, ei pidä pohtia vain hänen vikojaan. Yleensähän me toivomme, että se toinen muuttuisi. Entä me itse? Eikö olisi parempi tunnustella omaa itseä ja kysyä itseltään, että mitähän ihmettä minä mahdan tehdä, kun se aina suutahtaa minulle? Sen jälkeen kun on selvittänyt asian itselleen, voi kysyä siltä kollegalta, että mitäs me voitaisiin tehdä, ettei menisi aina kiistelyksi?

Negatiivisuudella ei saa aikaan kuin lisänegatiivisuutta. Kun jokin tunne on vallannut meidät, on vaikea nähdä muita kuin kyseiseen tunteeseen liittyviä asioita ympärillään. Negatiivisessa tunteessa ei sinänsä ole mitään pahaa, sillä jos jokin tunne valtaa meidät, niin vain käy. On kuitenkin tärkeää huomata oma negatiivisuutensa. Negatiivisuuden syyn tunnustaminen ei ole yhtä tärkeää kuin tunteen neutraali tunnistaminen. Negatiivisesta tunteesta ei nimittäin pääse eroon vastustamisella; silloinhan siinä on kiinni negatiivisesti ja tunne se sen kuin voimistuu. Negatiivisesta tunteesta pääsee eroon vain neutraalilla havainnoinnilla. Mitä vähemmän vastustat, sen nopeammin pääset eroon.

Miksi toimit?

Useimmat ihmiset ryhdistäytyvät ja pyrkivät jostain paheena pitämästään tavasta eroon lähinnä pelon vuoksi. Aloitetaan terveellinen ruokavalio, ettei sairastuttaisi. Tai ryhdytään kuntoilemaan jotta ei lihottaisi.

Pelon vuoksi aloitetut muutokset tyrehtyvät helposti mm. turhautumisen vuoksi. Mitä enemmän moitimme ja arvostelemme itseämme, sen helpommin sorrumme tekemään sitä, mistä haluaisimme eroon.

Muutoksia ei ensinkään pitäisi tehdä vain siksi, että pelkää jotain, kuten lihomista. Kestävämmän muutoksen saa aikaan siten, että keskittyy siihen hyvään, joka muutoksesta seuraa – olen terveempi, jos syön hyvin, hoikempi, jos kuntoilen. Asioita on syytä pohtia syvemmin. Esimerkiksi suuri osa laihdutuskuureista epäonnistuu siksi, ettei niitä ole aloitettu syvällisen tietoisuuden pohjalta. Pelkkä ruokavalion muuttaminen on pinnallinen muutos eikä se poista liikasyönnin perimmäistä syytä. Pysyvämpi tulos saavutetaan silloin, kun liikasyömisen syyt on ymmärretty syvällä emotionaalisella tasolla. Joku saattaa pohdintansa tuloksena esimerkiksi oivaltaa käyttävänsä ruokaa henkistä tyhjyyttä täyttääkseen. Itsensä hyväksyminen sellaisenaan kuin on auttaa tunnistamaan ne syyt, joissa tämä henkinen tyhjyys johtuu. Kun tiedostaa syyt eikä tuomitse itseä niiden vuoksi, on mahdollisuus kokea sisäinen muutos ja saada sitä kautta aikaan pysyvämpi ja nopeampi tulos.

Itsenä katsominen ei ole helppoa, ja se vaatii rohkeutta. Mutta jos uskaltaa tehdä sen ja jos löytää jotain, se jokin kannattaa tunnustaa. Esimerkiksi alkoholisti, joka tunnustaa itselleen juomisen ongelmansa, on tyytyväisempi, vaikka jatkaisikin vielä juomistaan. Vasta sitten, kun omasta itsestä löydetyt asiat myöntää itselleen, vasta sitten niille voi tehdä jotain. Joskus käy jopa niin, että asiat muuttuvat itsekseen ilman suurempia ponnisteluja sen jälkeen, kun ne on tunnustanut. Esimerkiksi alkoholin tilalle voi tulla jotain muuta, koska se jokin muu alkaa tuntua alkoholia tärkeämmälle.

Mielenrauhan löytää vain oman itsensä kautta. Moni elää konemaisesti uskaltamatta, viitsimättä tai haluamatta tutkia itseään. Usein asioita tekee toisten, vaan ei itsensä vuoksi. Pitäisi uskaltaa kasvaa. Niitä asioita, joiden parissa elämme, ei uskalleta katsoa tarkemmin, sillä pelkäämme, että ne menetetään. Joskus petämme itseämme kuvittelemalla, että kaikki menee hyvin. Mutta jos tuntee, että ei mene, on puhuttava ongelmien todellisista syistä. Ilman sitä asiat eivät selviä.

Teksti perustuu konsultti (kirjailija sekä entinen yrittäjä) Timo Ylä-Soininmäen Helsingissä helmikuussa pitämään luentoiltaan. Ylä-Soininmäeltä on ilmestymässä kirja Emotionaalinen Vauraus, joka löytyy internetistä englanninkielisenä versiona osoitteesta www.emotionaalinenvauraus.com

Takaisin Muut pääsivulle...

Takaisin kotisivulle...