
Sureminen on rohkeutta
Riitta Saarni Turun Sanomat helmikuu 07
Voimakkaita tunteita ei kannata edes yrittää kieltää eikä
omaa heikkoutta piilottaa. Kun uskaltaa kohdata surunsa, se parantaa ja
tekee vahvaksi.
Sydänsurun kourissa tulevaisuus vaikuttaa synkältä. Mikään
ei huvita, ja entinen kumppani pyörii mielessä. Varsinkin hyvät muistot
tekevät kipeää.
- Menetetyt ihmissuhteet sattuvat niin paljon, koska
pelkäämme olla yksin. Kaikki ovat herkkiä surulle, mutta se miten paljon
uskaltaa kokea ja näyttää surua on yksilöllistä, sanoo kouluttaja ja
kirjailija Timo Ylä-Soininmäki.
- Varsinkaan länsimaisissa kulttuureissa ei sallita suremista, eikä
nykypäivänä suorittajilla siihen ole edes aikaa.
- Ennen vanhaan lesket esimerkiksi pitivät mustia suruvaatteita päällä
viikkoja, ja heidän annettiin surra rauhassa. Nykyisin kaikenlaisen surun
ajatellaan olevan merkki heikkoudesta, vaikka itse asiassa vaatii paljon
rohkeutta sukeltaa surun syövereihin. Surua ei kannata vältellä, sillä sen
kokeminen puhdistaa ja eheyttää.
Anteeksiantaminen on tärkeää
Voimakkaita tunteita ei voi kieltää, vaikka monet sitä
yrittävätkin. Häpeän, syyllisyyden, katkeruuden ja nolouden kohtaaminen on
vaikeaa. Ne kuitenkin kuuluvat eroon, sillä pohjimmiltaan ihmisen suree
omaa riittämättömyyttään.
- Omaa heikkoutta ei tule piilottaa. kannattaa yrittää parhaansa mukaa
hyväksyä se tosiasia, että on surullinen ja yksin. Itse asiassa, jos
uskaltaa kohdata surun aidosti, silla voi olla parantava vaikutus monesti
jopa fyysisiin sairauksiin. Suru on väkevä ja hieno tunnetila jos sen
sallii pyyhkäistä ylitseen niin, että se tuntuu luuytimiä myöten.
Sureminen on taito, Ylä-Soininmäki miettii.
- Suru ja viha kuuluvat rakkaussuhteen päättymiseen, ja eron
käsittelemiseen tarvitaan aikaa. Kujien tunteiden jakaminen ystävien
kanssa helpottaa, samoin luonnossa kulkeminen ja itkeminen. Monet
hakeutuvat nopeasti uuteen suhteeseen tai syyttävät toista osapuolta
omasta pahasta olostaan. Jos kierii itsesäälissä eikä ota vastuuta omasta
elämästään, pysyy vanhan vankina.
- Anteeksiantaminen on tärkeää, jotta pääsisi yli: emme voi olla samaan
aikaan onnellisia ja katkeria. Sitten kun pystyy olemaan aidosti iloinen
toisen uudesta kumppanista, voi itsekin löytää onnen. Itselle
anteeksiantaminen on myös tärkeää, sillä erossa on aina kaksi osapuolta.
|