KESKISUOMALAINEN - SUNNUNTAISUOMALAINEN 
Kristiina Viitanen 12.10.2003

ANTEEKSIANTO KEVENTÄÄ KUORMAA

Negatiivisten tunteiden koukkuun jääminen syö ihmisestä hirveän määrän energiaa. Kun oppii hyväksymään virheet itsessään ja muissa, ilon kokemiseen vapautuu uusia voimia. Anteeksianto on maailman itsekkäin teko. Se on mielen kuntojumppaa, jota jokainen voi harjoitella hiljaa mielessään.

Eläkeläispariskunnan jokaiseen päivään mahtui hetki, jolloin emäntä muistutti miehelleen tämän nuoruuden hairahduksesta. Mies olisi unohtanut mokansa jo aikoja sitten, mutta vaimo vain sinnikkäästi piti siitä kiinni.

Kumpi hairahduksesta loppujen lopuksi enemmän kärsi? Todennäköisesti vaimo, joka vuodesta toiseen raahasi loukkaantumisen taakkaa selässään.

Isot tai pienet loukkaukset iskevät jokaiseen meistä miltei päivittäin. Joku ei piikeistä ole millänsäkään, kun jollakulla toisella saattaa elämä mennä raiteiltaan kokemastaan vääryydestä. Loukkauksia ei tarvitse sietää, mutta ei niiden alle kannata energiaansa haudata. Negatiivisten tunteiden koukkuun jäänyt ihminen vetää perässään painavaa taakkaa, joka vie voimia kaikelta muulta.

ANTEEKSIANTAMINEN on maailman itsekkäin teko. Siihen ei tarvita kahta ihmistä. Anteeksipyyntö on pahimmillaan vain fraasi. Paljon vaikeampaa on antaa anteeksi. Vaikeinta on antaa anteeksi itselleen.

- Anteeksiantoa pidetään perinteisesti kahden kauppana, jossa loukattu odottaa loukkaajaltaan anteeksipyyntöä. Terapeuttiseen anteeksiantoon ei tarvita toista ihmistä. Se on uhrin tilinteko itsensä kanssa; lupaus itselleen vapautua painavasta taakastaan, jota selässään kantaa, kertoo lääkäri ja psykoterapeutti Tuulikki Saaristo, joka käyttää anteeksiantamisen harjoittelua yhtenä terapeuttisena menetelmänä.

Menetelmä kuulostaa liiankin yksinkertaiselta tuntuakseen toimivalta. Hämäävästä helppoudestaan huolimatta sillä on saatu paljon hyvää aikaiseksi.

- Ei siinä tarvita mitään kimuranttia itsemärehdintää ja suurta pohdiskelua, jossa vain kierretään ongelmien kehää. Anteeksiantoharjoituksen tarkoitus on hypätä pois syytöksen kehästä: antaa vapaus itselle olla sitä, mitä on. Riittää, kun illalla nukkumaan mennessä sanoo hiljaa mielessään muutaman kerran antavansa anteeksi - itselleen ja ihmisille, joiden toimista on loukkaantunut.

SÄÄNNÖLLINEN HARJOITTELU vaikuttaa Saariston mukaan suorastaan hämmentävän myönteisesti.

- Vähitellen tunteet aletaan kokea aiempaa siedettävimpinä. Ne hillitään ja hallitaan entistä paremmin. Usein suhtautuminen loukkaavaan ihmiseenkin muuttuu kuin huomaamatta ja muutos saattaa näkyä vastapuolenkin käytöksessä.

Saariston mukaan monien on vaikea käsittää, kuinka suuriin muutoksiin anteeksiantoharjoituksilla voidaan päästä. Muutokset voivat tuntua jopa pieniltä ihmeiltä ja siksi onkin vaikea uskoa, että ne voisivat olla näin yksinkertaisen harjoituksen tulosta. Viisas ihminen kun ei hevin tyydy selittämättömiin ihmeisiin.

TUNTEISIINSA JUMIUTUVALLA ihmiselle anteeksiantamisen taito on erityisen tärkeää. Pitkään kestäneet tunnelukot johtavat monenlaisiin vaikeuksiin, jos lukkoja ei pystytä avaamaa.

- Anteeksianto on tieteenhaarana vielä hyvin nuori psykologian ja psykiatrian aloilla, mutta teologiassa siitä on puhuttu vaikka kuinka kauan. Lääketiellisesti nähtynä anteeksiannon vaikutus perustuu juuri siihen, että mieli vaikuttaa olennaisesti terveyteen ja ihmissuhteisiin. Tunnekoukuissa pyristely voi purkautua fyysisinä sairauksina ja tunnekylmyytenä.

- Kun koukuista vapautuu, saa vapauden tuntea kaikkia tunteita. Itsekeskeisyys vähenee ja kyky ymmärtää muita ihmisiä kasvaa Saaristo luettelee. Saaristo on nähnyt, kuinka anteeksianto tekee ihmisestä entistä monipuolisemman ja nöyremmän. Oma asema aletaan näkemään oikeassa suhteessa; kun kaikki ei enää pyörikään pelkästään oman navan ympärillä ja omaa loukkaantumistaan märehtiessä.

- Anteeksianto on mielenterveyden kuntojumppaa. Se tehoaa parhaiten silloin, kun tilanne ei ole mennyt liian pahaksi. Syvemmissä mielenterveysongelmissa tarvitaan jo tuhdimpia hoitokeinoja.

- Anteeksianto on kuitenkin tehokas keino ehkäistä pahemmat kriisit, rentoutua ja pitää itsestään huolta: aivan kuten liikunnalla pidetään fyysinen keho kunnossa. Se on itsehoitoa parhaimmillaan, Tuulikki Saaristo painottaa.

SYYTTELYN KIERTEESTÄ EMOTIONAALISEEN VAURAUTEEN

Timo Ylä-Soininmäellä oli 35-vuotiaana enemmän kuin monella koko elämänsä aikana. Hän asui Yhdysvalloissa ja pyöritti menestyvää huonekalualan yritystä, joka tuotti hyvin ja antoi materiaalista vaurautta omistajilleen yllin kyllin. Vierellä oli rakastava vaimo, mutta silti olo oli tyhjä. Enää ei hänellä ole vaimoa eikä huonekaluliikettä, ja kotimaakin on vaihtunut Suomeksi. Silti miehellä on paljon enemmän kuin aikaisemmin. Hän on sinut itsensä kanssa.

- Olin 18 vuotta yrittäjänä ja menestyikin hyvin. Silti jossain vaiheessa tuli tunne, että tätäkö elämä nyt sitten on. Kyllästyin ja aloin kohdella itseäni huonosti. Poltin tupakkaa kolme askia päivässä ja yksi saunakalja vaihtui kahdeksi ja kolmeksi, kunnes huomasin alkoholisoituvani.

PAHASTA OLOSTAAN Ylä-Soininmäki syytteli niin vaimoaan kuin lapsuuttaankin. Hänen isänsä oli ollut alkoholisti minkä hän ajatteli vaikuttaneen myös omaan luisumiseensa.

- Toisia syyttämällä oma olo vain paheni. Menneisyyttään syyttämällä ihminen on täysin kiinni negatiivisessa energiassa, joka alkaa kiertää kehää mielessä. Omaan napaa kriittisesti katsominen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa, Ylä-Soininmäki tietää.

Ylä-Soininmäen uusi elämä sai alkunsa lehtiartikkelista, jossa käsiteltiin anteeksiantoa. Lukemani juttu avasi jotenkin silmäni. Sain sisäisen oivalluksen, ettei tämä tilanne tästä mihinkään etene, ellen itse tee jotain. Minustahan kaikki on kiinni, eikä toisten syytteleminen johda mihinkään. Siitä hetkestä aloin aktiivisesti keskittyä antamaan anteeksi menneisyydelleni ja itselleni.

- Anteeksianto ei suinkaan tapahdu kerralla, vaan se on jokapäiväistä. Vaikeinta on antaa anteeksi heille, jotka ovat eniten minua loukanneet, koska heille täytyy antaa anteeksi myös kaikkein eniten.

UUSI ASENNE alkoi näkyä ensin päällepäin. Aloin huolehtia itsestäni ja kuntoilin liikakilot ja selkäongelmat pois. Lisäksi ryhdyin lukemaan psykoloogista kirjallisuutta, josta sain tukea omille pyrkimyksilleni. Kun sain karsittua stressiä ja negatiivista energiaa harteiltani, tippui syyttelykin automaattisesti pois. Kun Ylä-Soininmäki tunsi emotionaalisen vaurautensa kasvaneen, ei materiallisella hyvinvoinnilla ollut enää niin suurta merkitystä.

- Myin huonekaluliikkeeni pois, kun tämä anteeksiantamisen problematiikka alkoi kiinnostaa. Koska sain siitä itselleni niin paljon, tuli tarve jakaa tietoa myös toisille. Hyppäsin täysin tyhjän päälle ja muutin takaisin Suomeen. Minun piti lähteä Jenkkeihin asti oppiakseni tavan elää tyytyväisenä. Nyt elätän itseni kirjoittamalla ja puhumalla kokemuksistani. Kirjani emotionaalisesta vauraudesta julkaistaan lähiaikoina.

PELKKÄÄ HYMYÄ ja anteeksiantoa ei Ylä-Soinimäenkään elämä silti ole. Maailma on hirveän töykeä. Jatkuvasti on joku äyskimässä ja tiuskimassa. Kaikkea ei vaoin pidä ottaa henkilökohtaisesti. Toisille täytyy antaa anteeksi heidän huonot päivänsä. Onhan minullakin huonoja hetkiä, mutta sellaisetkin täytyy sallia itselleen. Elämä ei ole täydellistä eikä se sellaiseksi tule, vaikka itseään kuinka raipalla ruoskisi.

Anteeksiantoa pidetään perinteisesti kahdenkauppana, mutta Ylä-Soininmäki on eri mieltä. Anteeksianto on yksi maailman itsekkäimmistä teoista. Sehän on lupaus itselleen voida hyvin. En ole esimerkiksi ex-vaimoni kanssa puhunut halki menneistä asioita, koska se menisi aina jossain vaiheessa riitelyksi siitä, kumpi oli enemmän syyllinen. Minulle riittää, että olen itse antanut anteeksi enkä anna vanhojen asioiden enää hallita ja syödä energiaani, Ylä-Soininmäki painottaa.

Takaisin Muut pääsivulle...

Takaisin kotisivulle...