Blogi sivu 1

Aion kirjoittaa näille sivuille havaintojani ja ajatuksiani. Nämä kirjoitukset ovat kirjoitettu ex-tempore ja siten ovat taatusti sekavia ja kieliopillisesti väärin. Ne saattavat myös olla ristiriitaisia, poliittisesti ei korrekteja ja jyrkkiä. Tarkoitukseni onkin havahduttaa ja ravistella sinua miettimään asioita. En halua, että olisit välttämättä samaa mieltä kanssani tai että uskot minua sokeasti vaan että ajattelet omilla aivoillasi ja kyseenalaistat sen, miten asiat ovat niin sinun kuin kollektiivisella tasolla. Vain itsetuntemuksen kautta voimme löytää onnen, menestyksen ja vapauden. Saatan myös editoida ja tai lisätä tekstiä vanhempiin kirjoituksiin. Otan myös mielelläni vastaan palautetta. (Joulukuu 2006) Lisätietoa kirjoistani: Timo Amazon Books

Seuraava Sivu 2  > / UUSIN SIVU >

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

- Nämä kirjoitukset ovat hieman erilaisia kuin mitä kirjoissani on ja mitä luennoillani puhun. Ne saattavat olla ensi silmäyksellä negatiivisia, pessimistisiä ja jopa hyökkääviä. Aikeeni on kirjoittaa realistisesti niin kuin asiat juuri nyt näen. Realistinen näkemys saattaa olla pessimistinen tai negatiivinen.

Ystäväni sanoi erään luennon jälkeen, että hänen mielestään iso osa jopa niistä henkilöistä, jotka käyvät luennoilla jatkuvasti, eivät ole edistyneet oikeastaan yhtään. He etsivät uusia oivalluksia, positiivisia virikkeitä ja ideoita, jotka antavat heille juuri sen verran uutta potkua (toivoa), että jaksavat ongelmiensa keskellä taas hetken. Mutta he eivät ole valmiita tai halukkaita tekemään mitään oleellista ongelmilleen. Monesti luennot ja kirjat ovat vain kainalosauvoja ja hämäystä. Tietenkin on aina olemassa sellainen mahdollisuus, että aikansa luennolta toiselle juostuaan vihdoinkin tulee järkiin ja tekee ongelmilleen jotain, mutta siinä olen samaa mieltä, että monille kirjat ja luennot ovat pakoa ongelmista.

Jos ajattelet sitkeästi, että kunhan olen positiivinen ja toivon parasta niin kaikki tulee olemaan hyvin, niin silloin tulet pysymään harhan vankina. Realistisuus ja jopa negatiivisuus on usein parempi kuin höpöhöpö-positiivisuus. Jos ei mitään muuta, niin ainakin se osoittaa meille sen, mitä emme halua. Voimme käyttää tätä oivallusta ponnahduslautana uuden alkuun.

Monesti yritämme olla positiivisia, jotta meidän ei tarvitsisi tehdä asioille mitään… jotta meidän ei tarvitsisi olla rehellisiä itsellemme… jotta meidän ei tarvitsisi muuttaa mitään. Ajattelemme positiivisesti (valehtelemme itsellemme), että liikakiloni eivät tule vaikuttamaan terveyteeni mitenkään. Lapseni tulevat olemaan ok, vaikka he juovat ja polttavat tai käyttävät huumeita. Avioliittoni tulee jotenkin itsestään korjaamaan sen ongelmat. Tupakointi ja alkoholinkäyttö ei tule vaikuttamaan minun terveyteeni mitenkään. Yritykseni tai työpaikkani tulee olemaan ok, vaikka olenkin laiska, jne. Tämä ei ole positiivisutta vaan itsepetosta. Aito positiivisuus ei ole vastustamista, kuten usein käy. Me vasustamme sitä miten asiamme ovat ja sitten yritämme väenväkisin muuttaa asenteemme ja ajatuksemme positiiviseksi... tämä on vastustamista.

Jos et tiedä, mitkä ovat todelliset syyt siihen miksi poltat, käytät huumeita tai  mielialalääkkeitä, olet laiska, ylensyöt jne., niin et millään voi korjata niiden todellista syytä. Ainostaan jos olet tarpeeksi rohkea katsomaan ongelmasi todellisen syyn, voit tehdä sille jotain. Jos meillä on tarpeeksi rohkeutta nostaa kissa pöydälle, niin asiat selviävät usein kuin itsestään. Mutta niin kauan kuin kierrämme ongelmaa kuin kissa kuumaa puuroa, sitä on mahdotonta selvittää. Siksi realistisuus ja jopa negatiivisuus ovat tärkeitä, koska ne ovat totta. Emme tarvitse lisää tyhjää höpöhöpö-positiivisuutta, jota monet kirjat ovat täynnä. Jos haluamme parantaa elämäämme, meidän on haluttava kohdata totuus itsestämme ja asioista ympärillämme, olivat ne kuinka negatiivisia tai rankkoja tahansa. Itsetuntemuksessa totuus on juuri se, mitä etsimme. Ainostaan tätä kautta voimme korjata ongelmamme ja löytää vapauden ja onnen.

Ehkä ymmärtämällä asiat negatiivisuuden kautta opimme jotain uutta. Kaikkien kirjoituksieni aie on auttaa sinua löytämään se sinun oma turvallinen satamasi. Mutta ennen kuin voimme löytää sinne, meidän on tunnettava polku sinne, sen vaarat (harha) sekä tietenkin meidän on tunnettava itsemme. Niin kauan kuin elämme omatekoisessa harhassamme, emme voi millään löytää sisällämme olevaa polkua omaan onnelaamme. Itsetuntemus sekä oman ja muiden luoman harhan tuntemus ovat ne tärkeimmät seikat tällä polulla.

Sinulla on myös vastuu, että lukijana osaat ottaa näiltä sivuilta oleellisen. Näiden ajatusten lukeminen saattaa olla haastavaa. Pystytkö lukemaan ne neutraalisti ja kaivamaan esiin niistä sen, mikä voi auttaa sinua omalla polullasi? Pienellä työllä sinä ja perheesi voitte löytää sen oman pienen nurkkauksen, jossa voitte olla tyytyväisiä vaikka muu maailma olisi minkälaisessa myllerryksessä ympärillänne. Onko tällaisia omaan elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä edes olemassa? On, mutta erittäin vähän ja suurin osa heistä ei ole koskaan lukenut yhtään ”kolme askelta onneen” -kirjaa tai käynyt millään kurssilla. He ovat oivaltaneet asioita itsekseen jollain syvemmällä tasolla. Ole realistinen, älä vastusta sitä miten asiat ovat ja ole oikeasti positiivinen. Ole valmis tekemään se mitä polkusi tuo eteesi. Tekosi määrittävät sinut.

*****

- Uuden oppiminen

Uuden oppiminen, mistä itsensä kehittämisen polulla juuri on kyse, on yllättävän vaikeaa. Jos opimme jotain uutta, se yleensä merkitsee sitä, että joudumme muuttamaan asenteitamme, ajatuksiamme ja tekemisiämme. Tämän takia emme monestikaan halua oppia uutta, vaan haluamme vain vahvistaa sitä mitä jo tiedämme.

Jos eteemme tulee jokin uusi, etenkin sellainen asia josta emme ole samaa mieltä, vastustamme sitä. Emme halua kuulla mitään mikä pistäisi ajattelumme uusiksi. Mutta jos haluat todella edistyä polullasi, sinun on nimenomaan oltava avoin kaikelle uudelle. Se ei suinkaan tarkoita, että sinun pitäisi omia kaikki uusi ilman, että kyseenalaistat sen. Tärkeää on olla kumoamatta uusia ajatuksia liian nopeasti vain sen takia, että et ole niistä samaa mieltä. 

*****

- Tatuointi

Thaimassa näkee paljon ihmisiä shortseissa ja uimapuvuissa. Yllättävän monilla, jopa naisilla, on paljon tatuointeja. Kiinalaiset sekä muut aasialaiset merkit ovat suosittuja. Samoin ovat uusiseelantilaiset maori-kulttuurin ja tahitilaiset kuviot.

Uskon, että nämä ihmiset eivät ole ajatelleet mitä tekevät, vaan ovat ottaneet tatuointeja, koska tatuointi on in – tai oli in. Tatuoinnin kulta-aika on jo ohi ja olemme jo siirtymässä seuraavaan muotivillitykseen. Monet tatuointeja ottaneet vannovat tai puolustelevat tekoaan sillä, että ne ovat taidetta, mutta totuus on, että he menivät muotivillityksen mukana. Aivan kuten muutama vuosi sitten miehillä korvakorut olivat in, mutta nyt ei enää ole. Korvakorun saa halutessa pois, mutta tatuointi onkin jo hankalampi poistaa.

Toinen seikka, mikä minua on aina ihmetyttänyt tatuoinnissa on se, että miksi symbolit pitää aina hakea mahdollisimman kaukaa omasta kulttuuristaan? Tatuoikohan uusiseelantilainen itseensä Kalevala-aiheisia symboleja? Syy tähän on se, että nämä henkilöt ovat niin muodin talutushihnassa (vankina), että he tatuoivat sitä, mikä on muodissa. Henkilö joka tatuoisi itseään 'oikeista' syistä tuskin valitsisi itselleen täysin vieraita symboleja. Maorien symbolit saattavat näyttää coolilta, mutta ei niillä ole mitään syvempää merkitystä suomalaiselle. Alkuperäiset maorit ansaitsevat tatuoinnit sitä mukaa kuin kasvavat ja tekevät urotöitä. Ei niitä oteta tuosta vain, vaan ne ansaitaan. Aivan samoin kuin jos sanalla sisu olisi merkki jonka voisi tatuoida, niin tuskin joku uusiseelantilainen ymmärtäisi sen syvän merkityksen samalla lailla kuin jokainen suomalainen ymmärtää luuytimessään asti. Uusiseelantilaiselle se olisi vain tyhjä sana: periksiantamattomuus; mutta suomalaiselle se merkitsisi paljon enemmän. (Ehkä sisulle pitäisi luoda symboli. Esim. Kalevala-aiheinen ympyrä, jonka keskellä S-kirjain, jonka molemmissa päissä on nyrkki?).

Tatuointivillityksen järjettömyys kuvaa hyvin sitä, kuinka suuri voima muodilla ja markkinavoimilla on. Yleensä miehet väittävät, että naiset menevät liian helposti muotivillityksien mukaan. Mutta nyt ovat osat vaihtuneet ja raavaat miehet ovat vuorostaan tulleet jymäytetyiksi oikein kunnolla. He tulevat maksamaan siitä kovan hinnan joutumalla kantamaan merkkejään mukanaan koko elämän. Suurin osa tatuoinneista on hankittu nuoruuden huumassa, jossa tulee tehtyä kaikenlaisia tyhmyyksiä. Lohikäärme tai skorpioni, joka kaksikymppisenä näytti niin kovalta jutulta, voi viisikymppisenä olla aivan eri juttu. Ajattele miltä tuntuisi, jos sinun pitäisi pitää 20 vuotta sitten muodissa olleita vaatteita päälläsi vielä tänään? Samoin korujen ja hiusmuodin kanssa. Ja ajattele, miltä tatuoinnit tulevat näyttämään, kun iho vetää vanhemmiten rypylle. Ja etenkin naisilla! Tulee olemaan hankala mennä avonaisessa iltapuvussa kutsuille, kun tappurat ja kiinalaiset symbolit roikkuvat pitkin kehoa kuin kastunut vesivärimaalaus.

On ihan ok, jos on pieni tatuointi jossain piilossa. Samoin on myös liiallisten lävistysten kanssa. Monille on jäänyt lävistyksistä elinikäisiä arpia. Ennen kuin otat tatuoinnin, mieti miksi haluat ottaa sen. Syy on, että haluat olla kapinallinen, cool, in, yksilöllinen, osa in-porukkaa, erilainen, kovis, rohkea jne. Tällainen henkilö ei tunne olevansa tarpeeksi sellaisena kuin on. Monien kohdalla etenkin isot tatuoinnit ovat merkki huonosta itsetunnosta. Ja loppujen lopuksi kaikkien noiden halujen takana on halu olla onnellinen tai onnellisempi!

Totuus on, että kun yrittää olla jotain noista yllä olevista asioita, niin todellisuudessa on niiden vastakohta. Ei kukaan ole cool tai rohkea tatuointiensa kautta. Ei lohikäärmetatuointi tee kenestäkään kovista. Nämä asiat kumpuavat sisältä. Toinen hyvä esimerkki tästä on vuosi pari sitten muodissa olleet t-paidat ja lippikset, joissa luki 'No Fear'. Ainoastaan sellainen henkilö, joka pelkää, laittaisi tällaisen paidan päälleen. Todella rohkea henkilö tuskin osaisi tällaista tuotetta. Mitä sinä yrität peittää tatuoinneillasi? Muutamia mahdollisuuksia: Pahaa oloasi? Pelkoa, että ole tavallinen? Pelkoa, että olet pelkuri? Pelkoa, että et ole cool?

Samoin merkkivaatteita, isoja logoja ja muita vastaavia villityksiä käytetään peittämään huonoa itsetuntoa. Olen itsekin ollut niiden vanki, joten en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Mutta iän mukana on tullut myös varmuutta, että olen ihan ok enkä tarvitse jotain räikeällä logolla varustettua paitaa pönkittämään huonoa itsetuntoani. En suinkaan tarkoita, ettei saisi pukeutua muodin mukaan, mutta jos katsot ympärillesi, niin huomaat, että ne henkilöt, joilla täytyy aina olla viimeisimmät muotivaatteet, vempaimet ja isoimmat logot, ovat eniten muodin eli kaupallisuuden vankeja. Tietenkin tässäkin kuten kaikessa on poikkeuksia, eli jos muoti on aidosti se meidän oma juttu, niin silloin muodin seuraamien tapahtuu oikeista syistä.

Muotivillitykset, lävistykset ja tatuoinnit saattavat näyttää harmittomalta jutulta, mutta se kuvastaa hyvin ihmisen luonnetta paljon syvemmältä. Jos sinä olet säästynyt tatuoinneilta, niin minkä (muoti) villityksen vanki sinä olet? Mitä se sinulle merkitsee? Miten se hallitsee sinua? Mitä yrität sen kautta todistaa? Mitä toivot sen sinulle antavan? Mitä se todellisuudessa antaa sinulle? Miten se rajoittaa sinua?

*****

- Vastuu

Mikä on meidän vastuumme ympäristössämme? Mikä on meidän vastuumme jos huomaamme, että ystävä /perheenjäsen on masentunut, alkoholisoitunut, huumeiden käyttäjä, menee läpi seksuaalista identiteettikriisiä, lihoo jne? Onko meidän vastuulla nostaa kissa pöydälle ja yrittää auttaa heitä?

Juuri siksi, että emme ota tarpeeksi vastuuta ympäristöstämme, meillä on niin paljon ongelmia niin yksilöinä kuin yhteisönä.  Olemme oppineet virheellisesti, että esim. rikollisen ilmiantaminen on väärin. Tämä on median luoma kuva.

Ongelma etenkin perheenjäsenten auttamisessa on usein myös se, että hyökkäämme toista vastaan räyhäämällä ja syyttämällä. Tämä vain aiheuttaa lisää sitä, mitä yritämme sillä poistaa.

Tärkeää kaikessa auttamisessa ja toisten tukemisessa on osoittaa heille neutraalisti, ilman minkäänlaista syyttämistä tai hyökkäämistä, että olemme huolissamme heistä. Kenestäkään ei tule huumeriippuvaista viikossa tai kahdessa, vaan se vie kauan aikaa. Eli monet ongelmat alkavat ja kasvavat salakavalasti emmekä itse huomaa, kuinka monta likakiloa on tullut tai kuinka alkoholisoituneita todellisuudessa olemme.

Myötätunto, aito tuki, anteeksianto ja toisen hyväksyminen ovat meidän parhaat työkalumme toisen auttamisessa. Emme voi pakottaa ketään laihduttamaan, joten älä edes yritä sitä. Parasta on vetää ystävä syrjään ja kertoa hänelle huolemme niin, että hän ymmärtää, että haluamme todella auttaa. Älä suutu, jos hän vähättelee huoliasi. Jos hän ei halua apua, niin anna hänen olla. Mutta heti jos hän mitenkään osoittaa, että on valmis apuusi, käytä tilaisuus hyväksesi. Joskus auttaminen on myös sitä, että antaa toisen iskeä päänsä seinään tarpeeksi monta kertaa.

Tärkeää on pitää huolta myös lopusta perhettä, jotta yksi henkilö ei vetäisi koko porukkaa mukanaan pohjalle. Etenkin parisuhteissa ja perheasioissa on tärkeää nähdä oma osuutemme ongelmissa. Meillä on niissä usein paljon isompi osuus kuin luulemmekaan.

Mutta miten on? Jos näet pienen lapsen itkevän yksin pimeällä kujalla, pitääkö sinun soittaa poliisille? Onko tämä lapsi sinun vastuullasi? Miten on raiskauksen suhteen? Pahoinpitelyn? Varkauden? Tulipalon? Lapsen hyväksikäytön? Ilkivallan? Huumeiden myynnin? Huumeiden käytön? Liiman haistelun? Rikollisuuden? Jengien?

Huumeet tulevat olemaan yksi tulevaisuuden suurin haaste. Suomessa se on vasta aluillaan, mutta monessa maassa asiat ovat paljon pahemmin kuin mitä niistä kerrotaan julkisesti. Mikään maa ei halua julkisesti tunnustaa, että sillä on paha huumeongelma. Tilastoja vääristellään mielin määrin. Eräs tällainen tilastojen väärentäminen tapahtui Suomessa jotain 10 vuotta sitten. Suomessa oli suhteessa paljon enemmän pidätyksiä kuin muualla Euroopassa, eli sellaisia tapauksia joissa henkilö viedään putkaan yöksi. Suurin osa näistä oli tietenkin juopumuspidätyksiä. Suomessa muutettiin tilastointia niin, että henkilö kirjattiin vain yhden kerran vuodessa, eli jos sama juoppo joutui putkaan seuraavalla viikolla, tätä yöpymistä ei enää tilastoitu. Näin saatiin Suomen numerot näyttämään samalta kuin Euroopassa.

Huumeista. Esimerkiksi USA:ssa ja Kamputseassa, jossa juuri olin parin viikon reissulla, tietyt helposti saatavat ja halvat kovat huumeet ovat suuri ongelma. On vain ajan kysymys kunnes nämä huumeet rantautuvat myös Suomeen, ellemme tee asialle jotain. Niinpä kehotankin sinua lukija soittamaan (nimettömänä) poliisille, jos epäilet mitään laitonta toimintaa. Moni nyt rappioitunut linnassa istuva tai jopa kuollut henkilö olisi ollut erittäin tyytyväinen, jos joku olisi ilmiantanut hänet silloin, kun se ei vielä ollut liian myöhäistä. Myös minä olisin nuorena voinut joutua väärälle polulle. Onneksi erään typeryyden (näpistyksen) takia jouduin menemään isän kanssa poliisin juttusille, tämä tapaus oli minulle käännekohta.

Jos näet jonkun nuoren haistelevan liimaa ja soitat hänestä poliisille, niin tällä nuorella tulee olemaan pieni mahdollisuus, että hänen elämänsä tulee muuttumaan. Yleensä ongelma ei ole lapsessa, vaan se on lähtöisin hänen kotoaan. Se, että poliisi tuo lapsen kotiin, saattaa olla se sysäys, joka aiheuttaa koko perheen asioiden muuttumisen parempaan suuntaan. Se on ainakin varmaa, että niin kauan kuin kukaan ei välitä lapsesta, minkäänlaista muutosta ei tule tapahtumaan.

Huumeiden myynti ei ole samaa ’viatonta’ toimintaa kuin aikoinaan pimeän kossupullon myynti lauantai-iltana jollekin janoiselle. Nyt puhumme suuresta katastrofista, joka vain pahenee vuosi vuodelta. Meillä on vielä mahdollisuus pysäyttää se, mutta se vaatii sinun aktiivisen osanoton muullakin tavoin kuin vain valistamalla huumeiden vaaroista.

Tämä on tavallaan sama kuin roskaisen puisto.  Se täytyy jonkun puhdistaa, ei ne roskat itsestään sieltä minnekään lähde. Kun puisto on kerran kunnolla puhdistettu, niin sen jälkeen se on paljon helpompi pitää puhtaana.

*****

- Get a life....

’Get a life!’ on suosittu sanonta USA:ssa. Sillä tarkoitetaan, että jollain on erittäin tylsä, typerä tai pikkumainen elämä ja hänen olisi syytä hommata uusi ja parempi elämäntyyli. Kuinka monta henkilöä tunnet, jotka todella elävät täyttä elämää? En tarkoita tällä jotain seurapiirielämää, jatkuvaa matkustelua tai muuten kiireistä ja tärkeää elämää. Yleensä kaikki se kiireys ja tärkeily ovat vain peittämässä sisäistä tyhjyyttämme. Ehkä meidän kaikkien olisi viisasta tarkastella elämäämme neutraalisti aina silloin tällöin. Elämmekö me optimaalista elämää? Onko elämämme suunta se, mitä todella haluamme? Elämmekö omaa totuuttamme? Elämmekö muiden pillin mukaan?

Mitä tapahtuu, jos emme elä omaa elämäämme? Tunnemme olomme tyhjäksi. Tätä tyhjyyttä yritämme sitten paikata kukin erilaisin keinoin. Joku juo, toinen syö. Kolmas etsii aina vain uusia ja jännittäviä harrastuksia. Sitten ostetaan mökki, tehdään lapsia tai hommataan koira, jotta elämä vihdoinkin maistuisi joltain. Ja jos nämä eivät auta, niin sitten ryntäillään elämysmatkailuun kaukomaille. Joku touhuaa tuolla, toinen täällä... joku tatuoi itseään jaloista päähän, kukaan ei oikeasti ole läsnä missään, vaan kaikki ovat oman tyhjiönsä vankeja, minkä kautta kokevat elämän ympärillään.

Eräs tämän päivän polttavista kysymyksistä on lihominen. Kun elämästä häviää polte, into ja mielenkiinto, niin monille syömisestä tulee kaiken tuon hävinneen elämänilon korvike. Syöminen sentään vielä maistuu joltain, kun kaikki muu arki on kuin jäitä polttelisi. Jos näin on, niin ei tarvitse ihmetellä, miksi syömisestä tulee niin tärkeä osa päiväämme ja lihomme. Ja eikö olekin totta, että liikakiloja yleensä tuppaa tulemaan juuri silloin, kun olemme onnettomia, masentuneita tai stressaantuneita? Ei kukaan liho silloin kun on rakastunut ja onnellinen. Mieti sitä.

Täysi elämä ei ole välttämättä täynnä toimintaa ja asioita, vaan sitä että koemme kaiken (arjen) täytenä. Oli se sitten torilla käynti tai loma. Täysi elämä ei tule minkään asian kautta, vaan se on täysillä elämisen oheistuote. Eli meidän on ensin osattava elää täysillä tässä hetkessä, jotta voisimme elää täyttä elämää. Ehkä suorin tie täysillä elämiseen on elää vastustamatta sitä mitä on.

*****

- Itsetutkiskelun (erittäin) pitkä polku

Olen ollut tällä itsetutkiskelun polulla reilut viimeiset 15 vuotta. Olen ollut mukana monenlaisessa koulutuksessa niin osanottajana kuin kouluttajana. Ja voin aivan suoraan sanoa, että sen perusteella, mitä olen näissä koulutuksissa (omissa sekä muiden) kokenut ja nähnyt tapahtuvan (tuhansille ihmisille), niin niistä on saanut todellista pitkäaikaista hyötyä vain kourallinen ihmisiä.

Näin ei ole välttämättä siksi, että koulutus olisi aina huonoa. Sillä ei ole niinkään väliä, kuinka hyvä kouluttaja on, vaan sillä, mitä oppilas tekee saamallaan tiedolla. Olen huomannut, että useimmat meistä ottavat opettajaltaan saaman tiedon ilomielin vastaan, jos se tukee sitä, mitä olemme ja haluamme olla. Mutta jos se menee ristiin halujemme kanssa, kuittaamme sen turhaksi tai emme ota sitä kuullaksemme. Eli keksimme jonkin tekosyyn, miksi se ei koske meitä.

Mistä tietää onko koulutus hyvää? Varmuudella ei mistään. Mutta lähtökohtana voisi pitää, että 90 % kaikesta tarjonnasta on lähes täysin hyödytöntä ja monet ovat jopa vahingollisia. (Tämä ei ole vain minun omaa mutu-tietoa, vaan useat viimeaikaiset tutkimukset tukevat tätä väitettä.) Tietysti jokaisesta koulutuksesta voi saada jotain hyödyllistä irti, mutta mistä sen tietää, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista? Ehkä vuosien päästä voi katsoa taaksepäin ja oivaltaa, että se ja se jollain kurssilla oppimamme juttu oli hyvä ja hyödyllinen. Ongelma on, että todellinen syvällinen muutos tapahtuu sellaisella tasolla, johon emme pääse käsiksi mielellä. Siksi emme voi tietää koulutuksessa ollessamme, onko se hyvä juttu vai ei. Yleensä ottaen useimpien koulutusten hyöty on joko erittäin lyhytaikainen tai pinnallinen tai molempia.

Pysyvä, todellinen syvällinen muutos tapahtuu aina ajatuksen tuolla puolen, jossain tuntemattoman rajamailla, johon emme pääse käsiksi ajatuksellamme tai mielellämme. Yleensä kaikki muutos, mitä meille elämässä tapahtuu, on vain vanhan pinnallista muunnosta. Joku saattaa sanoa, että sekin on parempi kuin ei mitään, ja ehkä näin onkin joissakin tapauksissa. Mutta noin yleisesti ottaen olisi ehkä parempi, jos ei tapahtuisi yhtään mitään muutosta, koska jos olisimme tarpeeksi kauan jumissa ongelmassa, niin ehkä vihdoinkin tekisimme jotain, mikä johtaa pysyvään muutokseen. Nyt saamme näiltä kursseilta ja kirjoista hieman uutta potkua, uusia oivalluksia ja toivoa juuri sen verran, että jaksamme taapertaa taas hetken eteenpäin, mutta todellisuudessa mikään ei ole muuttunut mihinkään. Itse asiassa joka kerta kun hautaamme ongelmamme uuden oivalluksen avulla taas hetkeksi, niin se porautuu aina vain syvemmälle psyykeemme, jolloin sitä on aina vain vaikeampi korjata.

Monille meistä elämäntaitokirjat ja -kurssit ovat vain uusi pakokeino. Voimme ainakin uskotella itsellemme, että yritämme tehdä asioille jotain, vaikka todellisuudessa se on vain hämäystä ja itsepetosta. Opimme näillä kursseilla vain uusia sanoja, uusia ajatussuuntia, uusia ideoita jotka ovat meille vain tyhjiä mielikuvia, uusia systeemejä ja uusia kikkoja joilla hämäämme itseämme.

Puhumme viikonlopun jossain retriitissä rakkaudesta ja myötätunnosta, mutta emme edes ymmärrä, mitä nämä sanat todellisuudessa tarkoittavat. Palaamme maanantaiaamuna töihin ja olemme aivan samanlaisia (tylyjä, töykeitä, piittaamattomia) työkavereitamme kohtaan kuin olimme ennen kurssia. Aviopuoliso on se sama xxxxx kuin mitä hän oli ennen viikonloppua. Rakastamme ja olemme myötätuntoisia vain jos siitä on hyötyä itsellemme.

Se, että luulemme tietävämme, mitä sanat rakkaus ja myötätunto merkitsevät, itse asiassa aiheuttaa lisää juuri niiden vastakohtaa. Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun väkivalta eli ruumiillinen kuritus oli hyväksytty kasvatusmenetelmä niin kouluissa kuin kodeissa. Eli sen ajan kasvattajat LUULIVAT tietävänsä mikä on hyvää kasvatusta, mutta loppujen lopuksi näillä silloin viimeistä huutoa olevilla väkivaltaisilla kasvatusmenetelmillään he aiheuttivatkin enemmän väkivaltaa ja pahuutta, eli juuri sitä, mitä he yrittivät korjata. Tänä päivänä asiat ovat aivan samoin. Suurin osa asioista, joita teemme parantaaksemme maailmaa, aiheuttaa juuri sitä, mistä yritämme päästä eroon!

Jo pelkästään näiden kahden sanan todelliseen ymmärtämiseen menee yksi ihmisen elämä, ei niitä opi viikonlopun aikana tai lukemalla pari kirjaa. Jos meillä ihmisillä olisi edes hieman myötätuntoa, koko maapallo olisi paljon parempi paikka meille kaikille. Mutta koska meillä ei ole sitä, emme välitä mitä todellisuudessa tapahtuu. Olemme kehittäneet hienot sumuverhot ja hämäyskeinot, jotta emme näkisi, mitä tapahtuu lastenlapsillemme, puolisollemme ja ihmisille ympärillämme. Saati sitten, että näkisimme kaiken sen kärsimyksen, mitä tapahtuu oman elinympäristömme ulkopuolella.

Yksi ehkä räikeimmistä esimerkeistä on antaa lastemme lihoa, vaikka tiedämme miten liikalihavuus tulee vaikuttamaan heihin niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Voimme sanoa, että lasten lihavuus on yhteiskunnan ongelma ja että emme voi sille mitään. Mutta jos todella välitämme, niin taatusti voimme tehdä sille jotain. Usein näkee ylilihavien vanhempien syöttävän lihaville lapsilleen roskaruokaa jossain pikaruokalassa. Useimmiten nämä lapset ovat liian nuoria itse ymmärtämään lihavuuden vaarat. Ja sitten kun he murrosiässä oivaltavat lihavuuden haitat koulukiusauksen ja seurustelu-ongelmien kautta, on usein liian myöhäistä tehdä mitään. Eipä ole ihme, jos lapset aikuistuttuaan saattavat alkaa vihaamaan vanhempiaan.

Olemme kokonaisvaltaisia. Yllä oleva esimerkki kuvaa koko tämänhetkisen yhteiskunnan tilaa. Kaikki ovat niin oman napansa ympärillä ja omien mielihalujensa vankeja, että kenelläkään ei ole aikaa katsoa, mikä on kokonaistilanne. Emme me todellisuudessa välitä, mitä luonnolle tapahtuu tai miten lapsemme voivat, ovatko he tyytyväisiä, käyttävätkö alkoholia tai huumeita jne. Todellisuudessa haluamme vain itse saada viimeisimmät muotijutut ja elektroniset vempaimet, hienon auton ja mökin Saimaan rannalta. Näiden asioiden todellinen hinta on meille täysin mysteeri ja tulee myös pysymään mysteerinä, koska meillä ei ole aikaa miettiä sitä. Näiden (turhien) halujemme hinta on ainainen ahdistus, paha olo, tyytymättömyys, riittämättömyys, ja ne tietenkin vaikuttavat kaikkeen elämässämme, kuten parisuhteeseemme, työpaikkamme ilmapiiriin, suhteeseen lapsiimme jne. Aikaa ei ole, koska meillä on aina kiire jonnekin... jonnekin, missä onni odottaa meitä taulu-TV:n muodossa. Tässä kiireessä lapset ja luonto jäävät jalkoihin.

Myötätunto ei välttämättä ole aina helppoa ja miellyttävää. Joskus esim. työpaikalla potkujen antaminen on osoitus toisen auttamisesta. Jos joku henkilö ei ymmärrä, että tämä työ ei ole häntä varten (koska hänen tekonsa selkeästi osoittavat sen), niin silloin me autamme häntä antamalla hänelle mahdollisuuden löytää se oma juttunsa jossain muualla. Tämä on myös myötätuntoa itseämme ja muita työntekijöitä kohtaan. Usein yksi mätä omena pilaa koko korillisen omenoita. Samoin on parisuhteessa. Jos toinen ei ymmärrä, että on parempi lähteä eri suuntiin, niin tekemällä päätöksen hänen puolestaan autamme häntä. Samoin lasten kanssa. Aina vain uusien lelujen ostaminen ei ole hyvyyttä, vaan yleensä päinvastoin. Lastemme roskaruoan, sipsien, makeisten ja jäätelön syönnin ja limsan juonnin lähes täysin lopettaminen voi näyttää raa'alta, mutta tämä on sitä todellista välittämistä. Se ei tietenkään tarkoita, että nämä asiat evätään vain lapsilta, vaan että koko perhe alkaa elämään terveellisemmin kuntoilemalla ja harrastamalla yhdessä. Aito auttaminen, rakkaus ja myötätunto saattavat ajoittain olla itse asiassa aika rankkoja ja ne saattavat joskus näyttää jopa niiden vastakohdilta.

Herkkujen epääminen lapsiltamme on vaikea juttu, mutta koko ihmiskunta tulee joutumaan tekemään tällaisia rajuja epäämisiä tulevaisuudessa, jos yleensä aikoo selvitä hengissä ollenkaan. Tässä on kaksi tietä. Ensimmäinen on tehdä muutokset rakkauden ja myötätunnon kautta nyt heti, kun on vielä ehkä aikaa, tai myöhemmin väkipakolla, jolloin voimakas selviää ja heikko ei. (Tästä lisää myöhemmin.)

Juuri myötätunnon ja elämänrakkauden puutteen takia elämämme on koneellista, pinnallista ja kuollutta. Kun meillä ei ole rakkautta itseämme ja elämäämme kohtaan, myymme sielumme markkinataloudelle. Luulemme että onni on tavarassa, kun se todellisuudessa on myötätunnossa, rakkaudessa ja hyvyydessä. Ilman myötätuntoa ei voi olla hyvää, täyttä elämää. Joten jos tämä on totta, niin eikö sinun kannattaisi oppia ymmärtämään, mitä myötätunto todellisuudessa tarkoittaa?

*****

- Harha ja havahtuminen

Herääminen (harhasta) vaatii äärettömästi rohkeutta, tarmoa ja sitoutumista. Sitä ei voi saavuttaa väkisin tekemällä. Se vaatii avoimen mielen ja valmiutta tehdä se, mitä polkumme sitten tuokin eteemme. Se voi tapahtua myös helposti ja nopeasti, mutta ainoastaan jos siihen on sitoutunut täysin. Tuntematon tulevaisuus, joka on tällä polulla alituinen kumppani, tekee siitä niin haastavan.

Noin yleisesti ottaen voi sanoa, että ne ihmiset, jotka puhuvat heräämisestä ja tässä hetkessä olemisesta, eivät yleensä ymmärrä näitä asioita ollenkaan, tai he ymmärtävät ne ainoastaan intellektuaalisella tasolla. Tässä, kuten kaikessa, teot määrittävät meidät, eli katsomalla näiden henkilöiden omaa elämää on helppo nähdä, elävätkö he sitä mitä puhuvat, vai onko se vain teoreettista höpötystä. Tämä ei tarkoita, että niillä jotka tietävät näistä asioista jotain, olisi täydellinen elämä tai että he olisivat täydellisiä ihmisiä.

Tällä polulla nimenomaan tekomme määrittävät meidät, eivät puheet. Juokseminen kurssilta kurssille ja kirjasta kirjaan vain sekoittaa päätämme lisää. Niin kuin kaikki vanhojen gurujen kirjat kertovat, me tiedämme jo kaiken mitä meidän pitääkin tietää. Tarvitsemme vain oikeita tekoja.

Herääminen tai sen puute on isompi juttu kuin miltä se ehkä näyttää. Heräämättömyys merkitsee maapallon tuhoa. Mitkä ovat rakkauden, auttamisen ja myötätunnon vastakohdat? Ahneus, itsekkyys, välipitämättömyys ja julmuus. Eivätkö juuri nämä asiat ole pinnalla kaikkialla juuri nyt? Eivätkö juuri nämä asiat aja meidät tuhoon?

*****

- Hyvyys... 

Ihmiset ovat hyviä, he rakastavat ja ovat myötätuntoisia yleensä useimmiten siksi, että saisivat jotain vastaavasti takaisin. Eli tällöin noiden asioiden takana on vaade tai pyyde. Toisin sanoen, teemme asioita yllättävän harvoin pyyteettömästi. Jopa se, että jos edes ajattelimme mielessämme, että kun autan jotain henkilöä, niin hän on minulle palvelun velkaa tai että auttaessani olen tehnyt jotain sellaista millä on arvoa, ei ole pyyteetöntä antamista tai auttamista. Jos mukana on pyyde, se on vaihtokauppaa tai myymistä eikä aitoa pyyteetöntä antamista; näillä on suuri ero. Myyminen ja vaihtokauppa ovat tietenkin OK omalla alueellaan, mutta niitä ei kannata sekoittaa siihen antamiseen tai auttamiseen, mistä tässä on kyse.

Jos autamme pyyteellä, niin silloin se aiheuttaa lisää sitä, mitä sillä yritetään poistaa. Jos rakastamme jotta saisimme jotain, aiheutamme vain lisää pahuutta ja julmuutta. Haastavan tästä tekee se, että kaiken antamisen, rakkauden ja hyvyyden täytyy olla aitoa, jotta se toimisi. Aitous ei ole helppoa. Hyvyys on itsessään palkinto. Itse asiassa se on kaikkien kallein palkinto.

*****

- Meidän vastuu

Kävin katsomassa Thaimaan kuningasta koskevan valokuvanäyttelyn, joka esittelee hänen elämäänsä ja saavutuksiaan. Hän on kauimmin vallassa oleva kuningas maapallolla (60 v). Siinä hänen nuoruuden kuviaan katsellessa mieleeni tuli, että näinköhän hän oivalsi se suuren mahdollisuuden, jonka hän sai kuninkuuden mukana. Hänellä on mahdollisuus vaikuttaa suoraan miljoonien ihmisten elämään joko hyvin tai pahoin. Mutta pistääkö hän oman etunsa ensin ja kansalaiset seuraavaksi, kuten niin usein käy vielä tänäkin päivänä etenkin monissa vähemmän kehittyneissä maissa. Vaikka en ole mikään asiantuntija alalla, sen verran kuitenkin olen lukenut, että esim. Thaimaan naapurimaissa Kambodzhassa  ja Laosissa pääministerit ja valtion johto sukulaisineen omistavat suurimman osan maan voimavaroista ja teollisuudesta. Kansa näkee nälkää ja elää kurjuudessa, kun samaan aikaan poliittinen johto riitelee miljardeista.

USA:ssa minimipalkkaa korotettiin ensimmäisen kerran 9 vuoteen, mutta samaan aikaan kongressi korotti omia palkkojaan 7 kertaa. Onko sinulla tietoa miten Suomessa eduskunta on korottanut omia palkkojaan/etujaan suhteessa muiden palkkoihin?

Siinä katsellessa tuli mieleen, että meillä on päivittäin mahdollisuus olla joko hyviä tai pahoja; ei ole mitään välimuotoa. Mutta miten ja mihin me voimme vaikuttaa? Koska en ole kuningas, en voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu minimipalkalle, tms. (vaikkakin kollektiivinen vaikutuksemme voi olla jopa suurempi kuin kuninkaiden, kuten monet vallankumoukset ovat osoittaneet). Ehkä minun pitää aloittaa siitä, mitä on vieressäni. Katson taaksekin, missä naisystäväni lukee keskittyneenä kuninkaansa elämäntarinaa. Hän sekä lähiympäristöni, itseäni unohtamatta, ovat minun mahdollisuuteni parantaa tätä maailmaa. On erittäin tärkeää pitää huolta myös itsestään. Tämä unohtuu usein etenkin naisilta, jotka uhrautuvat perheelleen. Uhrautuminen muiden eteen ei ole kenenkään auttamista. Jos sinä et ole hyvässä niin henkisessä kuin fyysisessä kunnossa, et voi auttaa etkä pitää kenestäkään pitkään kunnolla huolta. Monet miehet, ja nykyään myös naiset, uhrautuvat työnsä eteen. Se ei ole tervettä. Jos vuodesta toiseen tunnemme, että annamme enemmän kuin saamme, se johtaa katkeruuteen, ja aikanaan se saattaa kääntyä vihaksi.

Usein valitamme, että koulu, yhteiskunta, kirkko ja poliittiset päättäjät eivät tee osuuttaan. Tietysti on hyvä huomata epäkohdat ja keskustella niistä, mutta meidän on otettava vastuu omasta elämästämme ja katsottava, mitä me itse voimme tehdä tämän asian eteen. Tästä seuraa tervettä muista huolehtimista. Kuinka usein sinun mahdollisuutesi auttaa, tukea ja olla hyvä jää sinulta käyttämättä?

*****

- Teo ei puheet...

Mainitsin aiemmin, että tiedämme jo kaiken tarvittavan herätäksemme. Monet eivät ehkä usko tätä väitettä. Mutta jo pelkästään tällä sivulla on kaikki, mitä sinun tulee ikinä tietää tässä hetkessä olemisesta, heräämisestä, havahtumisesta, valaistumisesta… millä nimellä sitä sitten haluat kutsua. Uskallan väittää, että jos luet kaiken nettisivuillani olevan tekstin ja jalkautat siitä arkeen vaikka vain 25 %, niin olet enemmän valaistunut kuin 99 % ihmisistä tulee koskaan olemaan.

Kysymys ei ole uuden oppimisesta tai mystisten asioiden tietämisestä, vaan erittäin yksinkertaisten asioiden jalkauttamisesta arkeen. Kaikki se monimutkaisuus, jonka olemme kehittäneet havahtumisen ympärille, on suurimmaksi osaksi vain hämäystä ja itsepetosta. Olemme laiskoja ja itsekkäitä ja siksi haluamme valaistua niin, että meidän ei tarvitsisi itse tehdä mitään vaivalloista tai muuttaa itseämme mitenkään. Haluamme olla pahoja, ahneita ja itsekkäitä. Haluamme, että vaimo ja hankalat työkaverimme muuttuvat... Haluamme juoda, polttaa, ylensyödä, käyttää huumeita, olla vaikeita työkavereillemme. Luulottelemme itsellemme, että on ok pahoittaa lastemme ja puolisomme mieli, mutta samaan aikaan haluamme valaistua / löytää nirvanan. Eikö tässä ole aikamoinen ristiriita?

Me ihmiset olemme erittäin ristiriitaisia. Puhumme toisin kuin teemme. Olemme hyviä, kunnes tulee ongelma tai jokin asia ei mene niin kuin haluaisimme. Kun puolisomme tai lapsemme tai työkaveri ei käyttäydy niin kuin me haluamme, niin sitten olemme omasta mielestämme oikeutettuja käyttäytymään töykeästi heitä kohtaan. Seuraavalla viikolla olemme taas niin hyviä, koska olemme unohtaneet viimeisimmän riidan. Mutta eivät riidat ole todellisuudessa mihinkään unohtuneet. Ne ovat kerättyinä varastoon, ja koska niitä ei koskaan siivota kokonaisuudessaan pois, ne jäytävät aina taustalla ja pursuavat läpi kaikessa kommunikaatiossa tämän henkilön kanssa. Esim. parisuhteemme saattaa olla päällisin puolin täysin ok, mutta räjähdämme jostain aivan pienestä asiasta, jonka puolisomme tekee, koska kannamme mielessämme kaikki vanhat riidat, joita ei ole selvitetty. Sitten puolisomme ihmettelee, miksi räjähdimme aivan turhasta.

Herännyt henkilö siivoaa mieltään jatkuvasti eikä hänen mieleensä jää vanhoja riitoja taustalle. Juuri siksi, että kannamme mukanamme kaikkia vanhoja riitoja ja vääryyksiä, emme osaa käyttäytyä oikein ihmisten kanssa. Vuosia sitten tapahtunut riita jäytää mieltämme ja vaikuttaa siihen, miten kommunikoimme tämän henkilön kanssa. Tämä luo ristiriitaista käytöstä.

*****

- Mieti

Nämä kirjoitukseni saattavat tuntua ajoittain pessimistisiltä ja jopa negatiivisilta. Olen nimittäin noin yleisesti ottaen aika pessimistinen maailman kohtalon suhteen niin yksilön kuin kollektiivisella tasolla. Kaikesta tiedosta ja vauraudesta huolimatta olemme vääjäämättömästi menossa kohti jonkinlaista katastrofia. Yksilön tasolla ihmiset ovat yhä enemmän hukassa ja yleisen aivopesun vaikutuksen alla. Kuten olet varmaan lukenut, aikuisten ja lapsien henkinen pahoinvointi ja siitä johtuvat lieveilmiöt vain lisääntyvät. Mielialalääkkeitä syö kohta puoli Suomea. Alkoholi ongelmat, huumeiden käyttö ja liikalihavuus lisääntyvät vuodesta toiseen. Pahoinvointi työpaikoilla lisääntyy. Harva jaksaa töissä terveenä eläkkeelle asti ilman burnoutia. Monet saatavat jopa sairastua tahallaan samalla lailla kuin sodassa monet ampuvat itseään jalkaan, jotta pääsevät pois siitä (työ) helvetistä.

Koska markkinatalouden ote on niin luja (kuten tatuointiesimerkkikin osoittaa), minusta on alkanut tuntumaan, että siitä ei moni pääse irti. Siitä eroon pääseminen vaatii niin henkistä kuin materiaalista valmiutta, pitkäjännitteisyyttä ja sitoutumista, joita tuntuu olevan vain harvoilla. Myös yhteiskunta pitää meitä rautaisessa otteessaan, joten yksilöllä on erittäin pienet mahdollisuudet sinnitellä itsensä vapaaksi tästä vankilasta. Ja jos yksilö ei pääse vapaaksi, niin ei pääse kollektiivinen kokonaisuuskaan.

Yksi suurimmista haasteistamme on maapallon ylikansoittuminen. Olemme tuplanneet väestön 3 miljardista 6,6 miljardiin viimeisten 35 vuoden kuluessa. Jos väestönkasvu tapahtuu ex-potentiaalisesti, kuinka nopeasti seuraava tuplaus tapahtuu? Linkolan visiot tulevat vielä toteutumaan. Joko luonto, kuten SARS tai lintuinfluenssa tai sitten ihminen hoitaa homman aloittamalla kolmannen maailmansodan. Tähän voi vielä päälle laittaa terrorismin mahdollisuuden, mutta sen vaikutus on luultavasti rajoitettu, paitsi jos se aiheuttaa dominoefektin, joka johtaa taloudelliseen kriisiin, joka turpoaa sodaksi ruoasta, vedestä ja energiasta. Ystäväni näki unen, jossa Kiina ja USA aloittivat sodan banaanien maahantuontikiistan takia. Seuraava maailmansota saattaa hyvinkin alkaa jostain näennäisesti näin triviaalista asiasta.

Sotiminen on ihmisillä verissä. Katso TV:tä, elokuvia, tv-pelejä ja monia urheiluja, kuinka sotaisia, väkivaltaisia ja verisiä ne ovat. Ihmiset nauttivat väkivallasta ja sen seuraamisesta. Tämän päivän elo ei eroa paljoakaan Rooman gladiaattoriajoista. Nyt verellä mässäily tapahtuu valkokankaalla tai elektronisessa pelissä. Monet vaikutusvaltaiset tahot väittävät sitkeästi, että väkivalta elokuvissa ei vaikuta nuoriin (meihin), mutta samat tahot kieltävät liiallisen seksuaalisuuden mediassa väittäen, että se vaikuttaa nuoriin haitallisesti. Eikö tässä ole pienehkö ristiriita? Samoin tupakan ja alkoholin mainonta kielletään, koska niiden sanotaan vaikuttavan nuoriin, mutta väkivalta ei muka vaikuta... kumma juttu?

Toinen esimerkki on nuorten tyttöjen lisääntynyt väkivalta etenkin USA:ssa. (Sen leviäminen Suomeen on vain ajan kysymys.) Uskon, että se on lisääntynyt nimenomaan elokuvien / median takia. 70-luvulla Charlie’s Angels tv-sarjan alkaessa naisten aiheuttama väkivalta oli lähes ennenkuulumatonta. Nyt naiset taistelevat kuin miehet konsanaan joka toisessa elokuvassa / TV-ohjelmassa. ’Alias’ on yksi esimerkki, missä naisen aiheuttama väkivalta on tehty näyttämään coolilta. Minun täytyy itsekin tunnustaa, että Onnenpäivät ja Charlie’s Angels TV-sarjat sekä Playboy-lehti vaikuttivat minun päätökseeni lähteä USA:han, ja kaksi viimeistä etenkin juuri Los Angelesiin. Olemme kaikki enemmän tai vähemmän median talutushihnassa. On sääli, että sitä käytetään vahvistamaan meidän negatiivista puoltamme, kun sitä voisi käyttää paljon enemmän maailman huolten ja murheiden parantamiseen.

On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua ajatella näitä asioita, koska he eivät halua joutua tekemään jonkinlaisia uhrauksia niiden takia. Eli luopumaan materiasta. He väittävät, että tiede tulee löytämään uuden energiamuodon, että autoihin riittää biobensaa ja että juomavettä saadaan merestä jne. Eli he käyttävät näitä naiiveja argumentteja, miksi meidän ei pidä olla huolissamme. On tietenkin totta, että tiede tulee löytämään vastauksia joihinkin ongelmiin, mutta myös ongelmamme kasvavat samaa tahtia. Jokainen ratkaisu tuo lisää ongelmia tullessaan. Ja jos katsoo näiden henkilöiden elämään tarkemmin, niin huomaa, että he ovat yleensä aika itsekkäitä ja materialisteja ja heidän nk. ekologinen jalanjälkensä on tavallista suurempi. Jalanjäljellä tarkoitan sitä, kuinka paljon he keskimäärin tuhoavat luontoa jokapäiväisessä elämässään. Ja jos et tiennyt, niin keskivertosuomalaisen ekojalanjälki on huomattavasti suurempi kuin monien muiden Euroopan maiden ihmisten. Tämä johtuu pääasiassa pitkistä etäisyyksistä (rahti), mikä johtaa ilman saastumiseen ja muuhun vastaavaan. Kiinalainen muovikukka ei tule Rovaniemen torille vahingoittamatta luontoa.

Kun näitä asioita katsoo kokonaisuuden kannalta, niin jopa oman lapsen hankkiminen saattaa loppujen lopuksi olla aika itsekäs teko. Etenkin kun ylikansioitumme ja orpoja on maapallolla vaikka kuinka. Jokainen pari ajattelee, että heillä on oikeus lapseen, mikä on totta, mutta jos kaikki ajattelevat näin, niin siitä muodostuu meitä kaikkia uhkaava ongelma. Miksi juuri sinulla täytyy välttämättä olla oma lapsi? Tähän kysymykseen kannattaa miettiä vastaus, ennen kuin vain sokeasti hankkii lapsen. Monet eivät todellisuudessa koskaan pysähdy miettimään näitä erittäin tärkeitä, isoja ja kauaskantoisia asioita, vaan tekevät ne, koska niin on ollut tapana. Luin tutkimuksesta, jossa noin 70 % vanhemmista sanoi, että jos voisivat elää elämänsä uudelleen, niin luultavammin eivät hankkisi lapsia. Monet meistä hankkivat lapsia vääristä syistä ja siten saattavat "tuhota" niin omansa kuin lapsensa elämän. Hyvä kasvatus ja vanhempana oleminen on vaikeaa, vaikka asiamme olisivat hyvin, saati sitten jos olemme alituisesti katkeria lapsiemme takia. Tämä katkeruus heijastuu koko perheeseemme ja sen hyvinvointiin. Klassinen väärä syy lapsen hankkimiseen on se, että nuori tyttö ajattelee, että jos hän tulee raskaaksi, poikaystävä ei jätä häntä. Tai aviopari, jolla on ongelmia, hankkii lapsen ajatellen, että lapsi tulee jotenkin yhdistämään heidät ja heidän rakkautensa tulee leimahtamaan liekkiin lapsen avulla.

Samoin on uuden plasma-TV:n kanssa. Sen hankkiminen saattaakin pitkällä aikavälillä olla koko maapallolle vahingollista? Erittäin arvostetut tiedemiehet veikkaavat, että jopa 80 % maapallon merien elämästä kuolee vuoteen 2050 mennessä. Samoin napajäätiköt saattavat sulaa lähes kokonaan vuoteen 2060 mennessä. Tiedemiesten mukaan näin tulee käymään melko suurella varmuudella, teemme näille asioille sitten mitä tahansa. Eli olemme jo ehkä menneet ei paluuta -pisteen ohi.

Vedestä tulee vielä kova pula. Kirjassaan; The Food Security Challenge in an Age of Falling Water Tables and Rising Temperatures (2004) Lester R. Brown kirjoittaa, kuinka ruoka tulee loppumaan monilta; samoin käy myös veden kanssa. Olin aika yllättynyt siitä, että Suomessa - missä on vettä vaikka kuinka - parin kuivan kesän jälkeen monilla oli kaivot kuivia. Juuri tästä Lester varoittaa: tulevaisuudessa monissa maissa pohjavesitasot tulevat laskemaan entistä enemmän.

Sillä ollaan montaa mieltä, että onko maapallonlämpeneminen ihmisen vain luonnon aiheuttamaa. Vaara on, että hukkaamme kallista aikaa turhaan väittelyyn siitä kenen syytä se on. Oli se sitten miten vaan, meidän on silti jokaisen tehtävä oma osuutemme ja varauduttava eri skenaarioihin.

Melkein kaikkeen voi varautua ennakkoon, jos on halua. Tärkeää on, että ei ala pelkäämään 'maailmanloppua', vaan katsoo asioita rationaalisesti ja varautuu mahdollisiin vaaroihin sen mukaan, mitä voi ja mikä on järkevää. Kun on tehnyt parhaansa, voi nukkua yönsä paremmin, toteutuivat nämä visiot tai ei. Aina on mahdollista, että ne eivät toteudu. Uusi syvä porakaivo nostaa mökin hintaa, tuli kuivia vuosia tai ei. Eli usein mahdollisiin katastrofeihin varautumisesta voi olla hyötyä monella eri tavalla. Siitä voi myös tehdä koko perheen projektin. Yhdessä mietitään, mitä voidaan tehdä ennakkoon sekä säästetään rahaa tulevaisuuden varalle. Useimmissa perheissä ei koskaan keskustella, miten toimia tulipalon  sattuessa. Koko perhe voisi harjoitella ensiapua ja tulipalon sammuttamista. Tämä on sitä nk. laatuaikaa lasten ja koko perheen kanssa.

Tärkeä pointti on se, että ei aiheuteta katastrofeja (itselleen) valmistautumalla niihin. Esimerkkinä voin käyttää itseäni. Sain ensiapulaukun lahjaksi viimekesänä ja kohensin sen sisältöä ostamalla lisää siteitä jne. Laukulle tuli paljon käyttöä, milloin sain haavan tai tikun sormeeni. En edes muista kuinka monta vuotta siitä on milloin tarvitsin minkäänlaista ensiapua. Samoin voi käydä kun ostaa uuden hienon digitaalisen kuumemittarin, että sille tulee saman tien käyttöä. Nämä asiat ovat monimuotoisia ja pitää olla varovainen, että ei itse aiheuta itselleen onnettomuutta sen takia, että on varautunut siihen.